My last night in New York
Kirjotan tätä Soft Landing Campin viimesenä iltana ja täytyy sanoa että tunnelma on haikea, odottava ja ennen kaikkea jännittynyt... Huomenna jätän tän hotellin ja New Yorkin onneksi vasta kahdeltatoista kun kaikki muut mua ja toista vaihtaria lukuun ottamatta lähtevät aikaisemmilla lennoilla isäntäperheisiin. Täällä tunnelma on jännitynyt, kaikki miettivät mitä laittaa päälle kun tapaavat hostperheet ensimmäistä kertaa ja ettei laukuissa vaan ole ylipainoa näiden New Yorkin shoppailuiden jälkeen. Itsekkin olen hiukan jännittynyt, se täytyy myöntää. Onneksi lennän Clevelandiin toisen vaihtarin kanssa, eli joudun lentämään vain yhden lennon yksin Clevelandistä Parkersburgiin. Huomenna puoli kahdeksalta illalla Amerikan aikaa ( Suomessa puoli kolme yöllä) olen siis toivottavasti saapunut lentokentälle ja näen hostperheeni ensimmäistä kertaa!
En ole vielä huomannut suuria kulttuurieroja Amerikan ja Suomen välillä, vaikka niitä tulee aivan varmasti kunhan pääsee kunnolla elämään täällä. Nyt jo kuitenkin huomaa sen amerikkalaisten kuuluisan ystävällisyyden joka tälläiselle suomalaiselle on tuntunut oudolta. Kaupassa myyjä kehuu laukkua ja kysyy mitä kuuluu. Ja itse asiassa juuri äsken tätä kirjoittaessani hotellin aulassa viereisen pöydän nainen kysyi halutaanko me heidän pitsaansa, jota oli jäänyt valtavasti yli. Eli tälläistä täällä ! Niin ei vaan tapahdu Suomessa kovin usein. Ruoka on erilaista ja nyt olen jo haaveillut syöväni tuliaisena olevat ruisleivät. Tuntuu siltä että olen jo nyt ihan täynnä sandwichejä ja pikaruokaa. Mutta eiköhän se tästä kun pääsee syömään amerikkalaista kotiruokaa!
Suomea en ole valitettavasti ajatellut kovin paljoa, ja uskon että se on hyvä asia. Täällä on oikeasti jo hyvin päässyt jyvälle englannin kielestä ja se sujuu jo näiden muutaman päivän jälkeen paremmin kuin koskaan. Tottakai mulla on ikävä teitä kaverit, siksi halusin lisätä tähän myös teistä kuvia jotta voin täälläkin muistella kuinka kauniita ja rakkaita ootte <3
Ylin kuva Times Square, alemmat mun läksiäisistä
En ole vielä huomannut suuria kulttuurieroja Amerikan ja Suomen välillä, vaikka niitä tulee aivan varmasti kunhan pääsee kunnolla elämään täällä. Nyt jo kuitenkin huomaa sen amerikkalaisten kuuluisan ystävällisyyden joka tälläiselle suomalaiselle on tuntunut oudolta. Kaupassa myyjä kehuu laukkua ja kysyy mitä kuuluu. Ja itse asiassa juuri äsken tätä kirjoittaessani hotellin aulassa viereisen pöydän nainen kysyi halutaanko me heidän pitsaansa, jota oli jäänyt valtavasti yli. Eli tälläistä täällä ! Niin ei vaan tapahdu Suomessa kovin usein. Ruoka on erilaista ja nyt olen jo haaveillut syöväni tuliaisena olevat ruisleivät. Tuntuu siltä että olen jo nyt ihan täynnä sandwichejä ja pikaruokaa. Mutta eiköhän se tästä kun pääsee syömään amerikkalaista kotiruokaa!
Suomea en ole valitettavasti ajatellut kovin paljoa, ja uskon että se on hyvä asia. Täällä on oikeasti jo hyvin päässyt jyvälle englannin kielestä ja se sujuu jo näiden muutaman päivän jälkeen paremmin kuin koskaan. Tottakai mulla on ikävä teitä kaverit, siksi halusin lisätä tähän myös teistä kuvia jotta voin täälläkin muistella kuinka kauniita ja rakkaita ootte <3
Ylin kuva Times Square, alemmat mun läksiäisistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti