Valentine's Day

Viime viikonloppu oli sitten ensimmäinen viikonloppu ilman mitään uintiin liittyvää, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono juttu. Olin todella väsynyt kovan treenaamisen takia: Ensin futiskausi, sen jälkeen uintikausi. En siis aijo aloittaa enää kevätlajia vaikka kovasti mieli olisi tehnytkin. Tiedän kuitenkin että tässä on enää vajaa 4kk aikaa ja urheilu veisi tästä ajasta taas ison osan. En kuitenkaan ikinä tule katumaan sitä että olen ollut mukana urheilussa täällä, se on ehdottomasti ollut yksi parhaimmista kokemuksista! No mites sitten kävikään: Viime perjantaina futisjoukkueen valmentaja kysyi jos haluaisin tulla pelaamaan Indoor Socceria, mikä on siis sisäfutista mikä taas on kuitenkin vähän eri juttu kuin futsal mitä olen aiemmin pelannut. Sinne siis menin ja pitää sanoa että kolmeen kuukauteen kun ei ollut ottanut juoksuaskeltakaan niin oli kunto vähän huono ja jalat kipeät monta päivää haha..

 

Lauantaina oli Valentine's Day ja vietin sitä kahden kaverini ja tämän perheen kanssa. Käytiin keilaamassa, elokuvissa ja syömässä. Keilahallissa oli myös kaikenlaisia pelejä ja päästiin kokeilemaan Bumber Carseja eli vähän niinkuin törmäilyautot, airhockeya ja moottoripyörää. Illemmalla käytiin katsomassa Fifty Shades of Grey, oli pakko nähdä se kun kaikki hehkuttaa sitä niin paljon. 

Sunnuntaina kun tulin takaisin kotiin saatiin sitten kuulla ettei maanantaina ole ollenkaan koulua. Lunta oli satanut sen verran paljon että koulubussit ei kuulemma pääse kulkemaan ja tiet on liukkaat. TV:ssäkin varoitettiin ettei saisi mennä ollenkaan ulos. Suomen pakkaseen tottuneena en kyllä näe mitään kovin vaarallista ulkona olemassa, mun mielestä tää on ihan normaali talvisää. No tätä on nyt sitten jatkunut koko viikon niin enää ei kyllä huvittaisi vaan istuskella sisällä vaikka monet nyt varmaan sanoisi että ei pidä valittaa kun ei tarvitse mennä kouluun. Yritin sitten keksiä jotain tekemistä: Pulkkamäkeä ja lettuja. Oli muuten ensimmäinen kerta kun valmistin jotain vähän ''suomalaista'' haha. Ei näytä mitenkään ihmeellisiltä, mutta oli hyviä!

Mitä neljän kuukauden aikana on ehtinytkään tapahtua!?

Viimeisin blogipäivitys oli lokakuussa ja siitä on siis kulunut neljä kuukautta, Siinä ajassa on kerinnyt olla Thanksgiving, Christmas, New Year ja uintikausikin on melkein jo päättynyt. Usein sanotaan että vaihtovuoden toinen puolisko on parempi kuin ensimmäinen ja se on varmasti totta: Nyt on löytänyt ne ihmiset joiden kanssa tulee varmasti olemaan yhteydessä vielä tämän vuoden jälkeenkin ja kieli sujuu jo ihan mukavasti. En voi kuitenkaan olla sanomatta ettenkö joskus kaipaisi Suomeen (kaipaan suomalaista ruokaa ja vapautta liikkua minne haluaa kun täällä on aika vaikea liikkua ilman autoa) mutta mitään koti-ikävää ei ole ollut mikä on varmasti hyvä juttu.

Tässä ensiksi joulukuvia. Täällä ihmiset panostavat huomattavasti enemmän joulukoristeisiin. Kaikilla on paljon jouluvaloja ja ilmatäytteisiä joulupukkeja yms pihoilla ja puistot on koristeltu valoilla. 

Olen tosi yllättynyt miten paljon tykkään uinnista, olin ajatellut että se olisi tylsää mutta se on osoittautunut todella hauskaksi, Varmasti yksi syy siihen on että meillä on ihan mahtava joukkue. Meitä on ainoastaan kuusi ja se on varmasti yksi syy miksi meistä on tullut niin läheisiä. nyt on käynnissä myös koripallo ja paini ja pääsinkin näkemään elämän ensimmäisen painiottelun. Ohessa myös yksi futiskuva. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella siitä että en enää pelaa futista. Sitä on nyt 10 vuotta takana enkä tiedä pitäisikö jatkaa vai ei sitten kun palaan. Tää kuva on mun viimeisestä pelistä joka oli siis North vs South. Siihen peliin valittiin osavaltion parhaita pelaajia ja oli todella mahtava kokemus päästä sinne pelaamaan!

Ja eihän se vaihtovuosi olisi mitään ilman mahtavia uusia ystäviä. Ihmiset on todella ystävällisiä mutta varsinkin osa tytöistä täällä on enemmänkin ''Mean Girlsejä''. Siksi täytyykin löytää ne ihmiset joiden kanssa kannattaa olla yhteydessä koulunkin ulkopuolella.'

Homecoming

Viime viikolla meillä oli sitten se kauan odotettu Homecoming! Homecomingia juhlitaan koska halutaan toivottaa oppilaat ja opettajat tervetulleeksi takaisin kouluun ja juhlitaan jo koulunsa päättäneitä oppilaita. Koulun käytävät oli koristeltu ja jokaisena päivänä oli oma Dress Code. Jokaisella käytävällä oli oma aihe, meillä oli esim. sirkus, Nälkäpeli ja kauhukäytävä. Dress Code oli seuraavanlainen: Maanantaina Get Up and Go eli yöasu, tiistaina Generation Day eli koulun nuorimmat pukeutuivat vauvoiksi ja vanhimmat vanhuksisksi, keskiviikkona oli Alter Ego Day, torstaina Fan Day ja perjantaina Spirit Day jolloin kaikki pukeutuu koulun väreihin eli mustaan ja punaiseen. Viikko huipentui koulun amerikkalaisen futiksen peliin ja Homecoming tansseihin. Tämän lisäksi meillä oli myös kulkue jossa jokaiselle koulun kerholla, urheilujoukkueella ja bändillä oli oma rekka ja kaikki rekat sitten kulki jonossa läpi kylän. Ennen futispeliä meillä oli myös Pep Rally jossa kannustetaan koulun joukkueet voittoon. Tälläistä viikkoa kaivattaisiin kyllä Suomenkin kouluihin että saataisiin vähän eloa siihen ainaiseen pänttäämiseen!

Sports are my life

En voi taaskaan uskoa kuinka nopeasti aika voi kulua. Nyt on kulunut jo 74 päivää… Tässä kirjotuksessa kerron tarkemmin millaista urheilu on täälläpäin maailmaa ja saatte nähdä monia kuvia :)

Eli jokaista urheilulajia on vaan yksi kausi vuodessa, esim. nyt on jalkapallo, lentopallo, amerikkalainen jalkapallo ja cross country, talvella on koripallo ja uinti ja keväällä on softball, baseball, yleisurheilu ja tennis. Urheilu on täällä TOSI iso juttu. Yksi opettaja kertoi mulle että täällä ei olla ehkä niin akateemisesti älykkäitä mutta urheilu on iso asia ja sen näkee jo koulun peleissä joihin tulee aina lähes kaikkien vanhemmat ja isovanhemmat. Meidän futiskausi on nyt lopuillaan, jäljellä on yksi peli ja yksi viikko treenausta jonka jälkeen saa nähdä päästäänkö jatkopeleihin vai ei. Täytyy kyllä sanoa että kuuden päivän treenaus joka viikko melkein kahden kuukauden ajan on ollut aika rankkaa mutta oon nauttinut ihan jokaisesta hetkestä! Yleensä sitten sunnuntaina tulee nukuttua koko viikon edestä… Pelit on yleensä vähintään tunnin matkan päässä ja täytyy sanoa että koulubussissa on tullut istuttua aika monta tuntia. Tällä hetkellä meidän joukkueella on 10 voittoa, 2 tasapeliä ja 7 tappiota ennen viimeistä peliä mikä on ihan OK suoritus vaikka meillä olikin mahdollisuudet voittaa vaikka kaikki pelit.

Olen käynyt katsomassa melkein jokaisen amerikkalaisen futiksen pelin ja alan jo olla selvillä säännöistä mitä en heti olisi uskonut. Katsomo on aina ihan täynnä kun on kotipeli ja meillä on oma Student Section jossa oppilaat kannustaa joukkuetta kovaan ääneen. Pääsin myös itse pelaamaan amerikkalaista futista Homecoming viikolla josta kerron myöhemmin. Meillä oli siis neljä tytöistä koottua joukkuetta jotka pelasivat toisiaan vastaan ja jokaisella joukkueella oli kaksi meidän koulun joukkueen poikaa valmentajina. Oli ihan mahtavaa!

Sen lisäksi nyt kun kausi on jo melkein lopuillaan meillä oli Senior Night, eräänlainen juhla joukkueen vanhimmille pelaajille ja koska olen Senior täällä pääsin itsekin osallistumaan. Jokainen käveli vuorollaan kentän halki vanhempiensa kanssa ja kuuluttaja kertoi asioita kyseisestä pelaajasta esim. mitä tykkää tehdä ja mitä toivoo tulevaisuudelta. Tämän jälkeen saimme lahjat koko joukkueelta ja menimme syömään ravintolaan. Tämäkin oli ihan uusi ja mahtava kokemus! Mä olen niin kiitollinen mun koko mahtavalle  joukkueelle ja valmentajille siitä että pääsin pelaamaan ja kokemaan kaiken mahdollisen sekä mun ihanalle host perheelle kaikesta kannustuksesta mitä oon täällä saanut. En voisi toivoo mitään parempaa. Tässä kuvia Senior Nightista:

My first three weeks in West Virginia

Aika on kulunut ihan järkyttävän nopeasti ja ensiksi haluan pyytää anteeksi ettei musta oo kuulunut mitään. Mutta älkää olko huolissanne, mä oon aivan kunnossa!
Lento Clevelandista Parkersburgiin oli varsin mielenkiintoinen: koneessa oli tilaa 16:sta ihmiselle ja minun lisäksi matkusti kolme muuta ihmistä. Koko lentomatkan olin ihan jännityksessä siinä pienessä tärisevässä koneessa, mutta jännitin ihan turhaan. Vastassa oli ihanat host-vanhemmat ja siskot.
Mulla alkoi koulu vasta 14.8 eli mulla oli hyvin aikaa olla perheessä ennen koulun alkua. Host äiti oli ilmottanut mut koulun futisjoukkueeseen ja pääsin treenaamaan viikko ennen koulun alkua. Ennen kuin pääsin treeneihin piti käydä verikokeissa ja terveystarkastuksessa mikä oli kyllä vähän outoa kun miettii kuinka monta rokotusta oon ottanut Suomessa ja käynyt lääkärintarkastuksessa ennen lähtöä. Joka tapauksessa meillä oli ma-pe kahdet treenit/päivä, klo 6.45 ja 18. Lauantaisin ''vain'' yhdet. Nyt kun koulu on alkanut me treenataan joka arkipäivä koulun jälkeen+lauantaisin. Meillä on kasassa ihan hyvä joukkue jossa on kiva  pelata kun kukaan ei ota tätä liian vakavasti ja kaikissa treeneissä on hauskaa! Maanantaina alkaa pelikausi ja luvassa on 21 peliä lokakuuhun saakka jonka jälkeen futiskausi loppuu ja pitää alkaa treenata jtn muuta.

Ensimmäisellä viikolla kävimme perheen kanssa joka päivä Mason County Fairissa eli vuosittaisessa tapahtumassa jossa on eläimiä, ruokaa, huvipuistolaitteita ja kaikenlaista ohjelmaa. Pääsin maistelemaan herkkuja kuten Funnel cakeja (kuvassa), Bloomin onioneja, BBQ:ta, juustotikkuja, friteerattuja keksejä... ja näkemään moottoripyöriä, Derbyä jossa ihmiset törmäilevät autoilla toisiinsa kunnes autot ovat niin rikki etteivät liiku enää eteenpäin, traktorityötöä,  näkemään Fair Queen kilpailun jossa eri-ikäiset kisaavat toisiaan vastaan eräänlaisissa missikisoissa ja kuulemaan Countrymusiikkia livenä. Host siskoni kilpaili myös lehmänäyttelyssä ja voitti kaikki mahdolliset palkinnot. Tämä tapahtuma oli kyllä aivan uudenlainen ja hauska kokemus.

Koulu on sujunut myös hyvin, vaikka täytyy myöntää että ajattelen usein kuinka paljon helpompaa olisi käydä koulua Suomessa tutussa ympäristössä omalla kielellä. Koulussa meillä on pitkät päivät: 8.10-15.30. Lukkarissani on matikka, yh, yearbook, englanti, painting, ihmisen anatomia ja painonnosto. Amerikkalainen koulu ei ole läheskään yhtä vaativa kuin suomalainen, mutta koska englanti ei vielä suju täydellisesti niin välillä on vaikea pysyä kärryillä mitä tapahtuu. Kavereiden saaminen on vaikeaa, sillä ihmiset on tunteneet toisensa niin kauan ja kaikilla on omat porukat. Siksi pitää kokoajan olla sosiaalinen että pääsee mukaan keskusteluihin ja se on välillä tosi uuvuttavaa. Olen kuitenkin tutustunut moniin mukaviin ihmisiin :) Kouluruokakaan ei ole niin paha kuin luulin, tähän mennessä on ollut hampurilaisia, pitsaa, spagettia ja sandwicheja mutta lisäksi on paljon kasviksia ja hedelmiä. Lisäksi meillä on ilmainen aamupala ja ruokaa koulupäivän jälkeen niille jotka jäävät harrastuksiin. Kuljen aina aamuisin sillä kuuluisalla keltaisella koulubussilla ja iltapäivisin joku perheestä hakee mut treeneistä.

On ihanaa kun meillä on koulussa kaikenlaisia tapahtumia. Meillä oli esim. Meet the team jossa kaikki koulun urheilujoukkueet kävelivät bändin saattelemina kentälle ja jokaisen nimi kuulutettiin. Tulossa on myös Homecoming viikko, en malta odottaa! Mulle kuuluu siis hyvää, mulla on ihana perhe ja mä toivon että teillä kaikilla siellä Suomessa on asiat hyvin, mä en ole unohtanut ketään teistä <3