My first three weeks in West Virginia

Aika on kulunut ihan järkyttävän nopeasti ja ensiksi haluan pyytää anteeksi ettei musta oo kuulunut mitään. Mutta älkää olko huolissanne, mä oon aivan kunnossa!
Lento Clevelandista Parkersburgiin oli varsin mielenkiintoinen: koneessa oli tilaa 16:sta ihmiselle ja minun lisäksi matkusti kolme muuta ihmistä. Koko lentomatkan olin ihan jännityksessä siinä pienessä tärisevässä koneessa, mutta jännitin ihan turhaan. Vastassa oli ihanat host-vanhemmat ja siskot.
Mulla alkoi koulu vasta 14.8 eli mulla oli hyvin aikaa olla perheessä ennen koulun alkua. Host äiti oli ilmottanut mut koulun futisjoukkueeseen ja pääsin treenaamaan viikko ennen koulun alkua. Ennen kuin pääsin treeneihin piti käydä verikokeissa ja terveystarkastuksessa mikä oli kyllä vähän outoa kun miettii kuinka monta rokotusta oon ottanut Suomessa ja käynyt lääkärintarkastuksessa ennen lähtöä. Joka tapauksessa meillä oli ma-pe kahdet treenit/päivä, klo 6.45 ja 18. Lauantaisin ''vain'' yhdet. Nyt kun koulu on alkanut me treenataan joka arkipäivä koulun jälkeen+lauantaisin. Meillä on kasassa ihan hyvä joukkue jossa on kiva  pelata kun kukaan ei ota tätä liian vakavasti ja kaikissa treeneissä on hauskaa! Maanantaina alkaa pelikausi ja luvassa on 21 peliä lokakuuhun saakka jonka jälkeen futiskausi loppuu ja pitää alkaa treenata jtn muuta.

Ensimmäisellä viikolla kävimme perheen kanssa joka päivä Mason County Fairissa eli vuosittaisessa tapahtumassa jossa on eläimiä, ruokaa, huvipuistolaitteita ja kaikenlaista ohjelmaa. Pääsin maistelemaan herkkuja kuten Funnel cakeja (kuvassa), Bloomin onioneja, BBQ:ta, juustotikkuja, friteerattuja keksejä... ja näkemään moottoripyöriä, Derbyä jossa ihmiset törmäilevät autoilla toisiinsa kunnes autot ovat niin rikki etteivät liiku enää eteenpäin, traktorityötöä,  näkemään Fair Queen kilpailun jossa eri-ikäiset kisaavat toisiaan vastaan eräänlaisissa missikisoissa ja kuulemaan Countrymusiikkia livenä. Host siskoni kilpaili myös lehmänäyttelyssä ja voitti kaikki mahdolliset palkinnot. Tämä tapahtuma oli kyllä aivan uudenlainen ja hauska kokemus.

Koulu on sujunut myös hyvin, vaikka täytyy myöntää että ajattelen usein kuinka paljon helpompaa olisi käydä koulua Suomessa tutussa ympäristössä omalla kielellä. Koulussa meillä on pitkät päivät: 8.10-15.30. Lukkarissani on matikka, yh, yearbook, englanti, painting, ihmisen anatomia ja painonnosto. Amerikkalainen koulu ei ole läheskään yhtä vaativa kuin suomalainen, mutta koska englanti ei vielä suju täydellisesti niin välillä on vaikea pysyä kärryillä mitä tapahtuu. Kavereiden saaminen on vaikeaa, sillä ihmiset on tunteneet toisensa niin kauan ja kaikilla on omat porukat. Siksi pitää kokoajan olla sosiaalinen että pääsee mukaan keskusteluihin ja se on välillä tosi uuvuttavaa. Olen kuitenkin tutustunut moniin mukaviin ihmisiin :) Kouluruokakaan ei ole niin paha kuin luulin, tähän mennessä on ollut hampurilaisia, pitsaa, spagettia ja sandwicheja mutta lisäksi on paljon kasviksia ja hedelmiä. Lisäksi meillä on ilmainen aamupala ja ruokaa koulupäivän jälkeen niille jotka jäävät harrastuksiin. Kuljen aina aamuisin sillä kuuluisalla keltaisella koulubussilla ja iltapäivisin joku perheestä hakee mut treeneistä.

On ihanaa kun meillä on koulussa kaikenlaisia tapahtumia. Meillä oli esim. Meet the team jossa kaikki koulun urheilujoukkueet kävelivät bändin saattelemina kentälle ja jokaisen nimi kuulutettiin. Tulossa on myös Homecoming viikko, en malta odottaa! Mulle kuuluu siis hyvää, mulla on ihana perhe ja mä toivon että teillä kaikilla siellä Suomessa on asiat hyvin, mä en ole unohtanut ketään teistä <3

My last night in New York

Kirjotan tätä Soft Landing Campin viimesenä iltana ja täytyy sanoa että tunnelma on haikea, odottava ja ennen kaikkea jännittynyt... Huomenna jätän tän hotellin ja New Yorkin onneksi vasta kahdeltatoista kun kaikki muut mua ja toista vaihtaria lukuun ottamatta lähtevät aikaisemmilla lennoilla isäntäperheisiin. Täällä tunnelma on jännitynyt, kaikki miettivät mitä laittaa päälle kun tapaavat hostperheet ensimmäistä kertaa ja ettei laukuissa vaan ole ylipainoa näiden New Yorkin shoppailuiden jälkeen. Itsekkin olen hiukan jännittynyt, se täytyy myöntää. Onneksi lennän Clevelandiin toisen vaihtarin kanssa, eli joudun lentämään vain yhden lennon yksin Clevelandistä Parkersburgiin. Huomenna puoli kahdeksalta illalla Amerikan aikaa ( Suomessa puoli kolme yöllä) olen siis toivottavasti saapunut lentokentälle ja näen hostperheeni ensimmäistä kertaa! 
En ole vielä huomannut suuria kulttuurieroja Amerikan ja Suomen välillä, vaikka niitä tulee aivan varmasti kunhan pääsee kunnolla elämään täällä. Nyt jo kuitenkin huomaa sen amerikkalaisten kuuluisan ystävällisyyden joka tälläiselle suomalaiselle on tuntunut oudolta. Kaupassa myyjä kehuu laukkua ja kysyy mitä kuuluu. Ja itse asiassa juuri äsken tätä kirjoittaessani hotellin aulassa viereisen pöydän nainen kysyi halutaanko me heidän pitsaansa, jota oli jäänyt valtavasti yli. Eli tälläistä täällä ! Niin ei vaan tapahdu Suomessa kovin usein. Ruoka on erilaista ja nyt olen jo haaveillut syöväni tuliaisena olevat ruisleivät. Tuntuu siltä että olen jo nyt ihan täynnä sandwichejä ja pikaruokaa. Mutta eiköhän se tästä kun pääsee syömään amerikkalaista kotiruokaa! 
Suomea en ole valitettavasti ajatellut kovin paljoa, ja uskon että se on hyvä asia. Täällä on oikeasti jo hyvin päässyt jyvälle englannin kielestä ja se sujuu jo näiden muutaman päivän jälkeen paremmin kuin koskaan. Tottakai mulla on ikävä teitä kaverit, siksi halusin lisätä tähän myös teistä kuvia jotta voin täälläkin muistella kuinka kauniita ja rakkaita ootte <3

Ylin kuva Times Square, alemmat mun läksiäisistä

Soft Landing Camp in New York

Täällä sitä nyt ihan OIKEASTI ollaan! Ekat päivät Amerikassa on tuntunu todella epätodellisilta, sitä ei vaan ymmärrä että täällä tulee viettämään koko vuoden. Nyt ollaan vietetty New Yorkissa kolme päivää yhdessä muiden Exploriuksen vaihtareitten kanssa. Meitä on täällä Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. 

Matka sujui hyvin huolimatta järkyttävästä väsymyksestä, joka iski hotellille saavuttaessa. Silloin oli ollut hereillä 24h, mutta muuten jet lag ei ole vaivannut vaikka kyllä huomaa ettei vielä ihan ole sopeutunut tähän rytmiin. Lensin ensin Helsingistä Kööpenhaminaan kahden muun suomalaisen kanssa ja sen jälkeen Kööpenhaminasta Newarkin lentokentälle josta mukaan tulivat myös tanskalaiset vaihtarit.

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme ympäri New Yorkia bussilla ja kävelimme nähtävyyksissä oppaan kanssa. Yksi unelma toteutui kun oikeasti pääsi kävelemään New Yorkin katuja ja näkemään paikkoja joita on vaan katsellut kuvista. Pääsimme kulkemaan Central Parkkiin, Times Squarelle, Manhattanille, Rockefeller Centerille, Brooklyn Bridgelle, WTC muistomerkeille, Little Italyyn ja China Towniin. 

Tänään meillä olikin vapaapäivä, ja saimme tehdä ihan mitä itse halusimme! Helppo valinta, we went shopping!! Minä ja toinen suomalainen Viivi sekä muutamat ruotsalaiset vaihtarit kierreltiin mahtavia kauppoja joita ei kyllä Suomesta löydä. Hinnat ei ole kovin halpoja Suomeen verrattuna, mutta valikoima sitäkin suurempi. Täältä saa ihan mitä vaan. Anna, ajattelin sua kun otin näitä kuvia ;)

Shoppailun lisäksi kävimme Rockefeller Centerillä sijaitsevan valtavan korkean tornin huipulla, josta oppaan mukaan oli paras näköala New Yorkiin ja se oli kyllä ihan totta.

Huomenna on meidän kolmas päivä täällä ja sen oli tarkoitus olla päivä Six Flags huvipuistossa, mutta ''huonosta'' säästä johtuen emme sinne mene. Laitteet suljetaan heti jos sataa vähänkin, ja huomiseksi oli luvattu sadetta. Huomisen ohjelma onkin vielä auki ja täytyy sanoa että se on valtava pettymys ettei mennä Six Flagsiin, mutta onneksi host perheeni kuulemma tykkää käydä huvipuistoissa eli toivoa ei ole menetetty! Mun täytyy sanoa että alkuärsytyksen jälkeen joka johtui pitkälti siitä että norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset joilla siis on melkein sama kieli ymmärtävät toisiaan ja me suomalaiset jäätiin vähän ulkopuolelle kielimuurin takia, mutta kyllä se kielimuuri on tässä jo murtunut kun on alkanut tutustua ihmisiin ja kaikki on ihan mahtavia täällä :) Samaan aikaan täällä on ollut myös kaksi muuta suomalaista tyttöä jotka ovat saapuneet tänne päivää meitä aikaisemmin eli ovat eri leirillä, mutta joita on aina iltasin ollut kiva nähdä. Sunnuntaina suuntaamme kaikki omiin suuntiimme ympäri Yhdysvaltoja ja siitä tää matka sitten virallisesti alkaa. Tätä leiriä ja näitä ihmisiä tulee kyllä ikävä ;(