It's not a trip or vacation, it's a second life

                                                                

Hello!

Tervetuloa seuraamaan vaihtovuottani Yhdysvalloissa, West Virginian osavaltiossa! Olen tehnyt tän blogin erityisesti läheisilleni, jotta he pystyvät täältä käsin seuraamaan mun vuotta ilman että näitä samoja asioita tarvitsee selittää jokaiselle erikseen. Vaikka kyllä mä uskon että tästä vuodesta juttua riittäisi ja mielelläni tästä puhunkin vaikka jokaiselle vastaantulijalle ;) Mutta toivon tottakai että muutkin eksyisi tähän blogiin ja mahdollisesti itsekin kiinnostuisi vaihtoon lähtemisestä!

Olen siis Annika, 17-vuotias, Espoosta ja käyn lukiota. Lukion ensimmäisen vuoden oon nyt suorittanut kunnialla läpi. Jos mun pitäis kuvailla itteeni kolmella sanalla ne olisi ihan varmasti innokas, elämäniloinen ja kärsimätön. Mun elämän tärkeimmät asiat on läheiset ihmiset ja urheilu, niillä selviää jo varsin pitkälle. En osaa olla pitkiä aikoja paikallaan, oon ihminen joka on kokoajan menossa! Itsestä kertominen ei kuulu mun vahvimpiin puoliin, siksi tein tälläisen kollaasin.

Voin nyt jo melkein sanoa tän: Olen vaihto-oppilas. Tarkalleen en ole sitä ihan vielä, mutta se on jo niin lähellä, että henkisesti pitää jo olla. Mun lento kohti New Yorkia koittaa 30.7, mikä tarkottaa siis sitä, että päiviä ei ole paljoa jäljellä. Siksi olen näinä viimisinä päivinä ollut tosi kiireinen ja halunnut viettää aikaa mun rakkaitten kanssa. Varsinkaan tää vika viikko ei oo ollut helppo, mun on pitänyt lähes päivittäin hyvästellä joku mulle tärkee ihminen. Vaikka mä tiiän, että ne ihmiset jotka oikeesti välittää pysyy mun elämässä kyllä vielä tän vaihdon jälkeenkin.

Miksi lähden vaihtoon?

En voi sanoa, että olisin haaveillut vaihtoon lähdöstä koko ikääni, vaikka mun unelmana on ollut kokea elämässä paljon hienoja asioita, päästä matkustelemaan ja oppia uutta. Aluksi halusin kielimatkalle, mutta vanhempani eivät olleet kovin kiinnostuneita ajatuksesta. Se oli kuulemma enemmän ''hupimatka''. Jossain vaiheessa postista alkoi tulla vaihto-oppilasjärjestöjen mainoksia ja koulussa entiset vaihtarit kertoivat omista kokemuksistaan. Viime kesänä ennen ysiluokan loppumista meille tuli taas yksi tälläinen vaihtari kertomaan vuodestaan ja silloin tajusin, että jos haluaa lähteä niin pitää jo alkaa toimia. Prosessi ennen vuotta on kuitenkin niin pitkä, jälkeenpäin ajateltuna paljon pidempi kuin osasin odottaa. Siispä aloin keskustella asiasta kotona. Vanhemmat eivät sanoneet oikeastaan minkäänlaista mielipidettä, eikä keskustelu edennyt tekoihin. Ajattelin että tällekkin jutulle käy samoin kuin mun unelmalle kielimatkasta. Kuitenkin kevätjuhlien jälkeen sain kirjekuoren, jossa oli tälläinen kortti:

Tuun muistamaan ton kuoren avaamisen varmaan koko loppuelämäni. Nytkin kun ajattelen niin voisin vaan alkaa itkeä ilosta. Tästä kortista tää upea kokemus on alkanut!

Miksi USA? 

Monet kysyy, miksi mä oon valinnut juuri tän maan. Se on ollut aika itsestäänselvä valinta, se on paikka jonne olen aina halunnut päästä ja jonka kulttuuri kiinnostaa. Halusin lähteä Euroopan ulkopuolelle ja oppia englantia, Amerikka on vaan aina ollut jotenkin esillä. Mun äidin sanoin se on sukuvika, että meidän suvusta ihmiset lähtee aina Amerikkaan. Mä haluan kokea High Schoolin, elää paikallisessa perheessä ja kokea amerikkalaiset juhlapyhät. Eiköhän nää oo ne yleiset syyt miksi suuri osa vaihtareista haluaa juuri USA:aan :)